Melkein 12 kuukautta myöhemmin

Lenkillä Viikissä (Lalli 2 v. 2 kk)

Mökkikausi alkoi ja kameramme löytyi tuvan lipaston laatikosta. Siellä se oli maannut lähes vuoden päivät. Tiimillämme on takana hyvä vuosi; viimeisestä eläinlääkärikäynnistämme on kulunut kohta vuosi, Lalli on kehittynyt tottiksessa (ja ohjaaja siinä sivussa) ja metsähakutreenitkin jatkuivat huhtikuussa. Metsähaun alkamisen myötä törmäsimme erääseen uuteen ominaisuuteen Lallissamme - sen kuolan eritys on aika runsasta. Lalli on haukkuva koira, mikä tarkoittaa sitä, että se ilmaiseen löytämänsä maalimiehen haukkumalla. Voi sitä kuolan määrää, joka lentää suusta, kun Lalli ottaa asennon ja päästää haukkunsa valloilleen. Puhuin asiasta eläinlääkärin kanssa, mutta hän ei osannut ottaa kantaa siihen, onko kuolan äkillinen lisääntyminen normaalia, vai voiko taustalla olla jokin tulehdus tms. Lalli söi nimittäin antibioottikuurin korvatulehdukseen pari viikkoa sitten, ja kuurin loputtua kuolan määräkin väheni hetkeksi. Nyt se alkaa palautua ennalleen kevään "lukemiin". Ei Lalli muuten kuolaa, mutta haukkuessaan kiivaasti voi kuolaa lentää samaan tapaan kun myrkkykäärmeiden myrkkyä luontodokumenteissa. Maalimiestä käy sääliksi.

Metsähakutreeneissä

Tottiksemme on alkanut sujumaan paremmin. Ohjaajan huonoudestahan se kehitys on ollut kiinni. Seurausliike on ollut meidän murheenkryynimme jo pitkään, mutta viime viikon tottistreeneissä eräs kouluttaja antoi meille kullanarvoisen vinkin - hän kehotti meitä harjoittelemaan käännöksiä niin, että minä käytännössä pyörin paikallani ensin oikealle ja sitten vasemmalle, ja Lalli siinä sivussa. Lalli näytti innostuvan liikkeestä! Kontakti parani ihan silmissä ja vaikutus ulottui myös perusseuraamiseen. Toisen kullanarvoisen vinkin sain kaveriltani, jolla on minua pidempi kokemus koirankouluttamisesta. Hän kehotti kokeilemaan välillä lelulla palkkaamista namien sijaan. Pidän lelua nyt vasemman lonkkani kohdalla sellaisessa kohdassa, että Lalli sitä seuratessaan kävelee minuun nähden oikeassa paikassa. Sitten vapautan Lallin käskyn alta ja anna lelun tipahtaa sen suuhun. En heitä lelua eteenpäin, koska silloin Lalli alkaa edistämään seurausliikkeessä. Näitä konsteja tulisi tietysti vaihdella usein ja uusia konsteja tulisi keksiä, jotta tempo pysyisi yllä. Kuluneen vuoden aikana olen ilmeisesti saanut seuraamisen vaikuttamaan Lallin silmissä harvinaisen tylsältä liikkeeltä. Onneksi on mahdollisuus harjoitella muiden ihmisten valvovien silmien alla ja saada palautetta tekemisistään. Meillä olisi BH-koe (käyttäytymiskoe) tähtäimessä loppusyksystä tai alkuvuodesta 2010.

Kuolaamisen ohella olen pannut Lallissa merkille erään toisenkin uuden piirteen - vilkkauden. Vilkkaus ei kuitenkaan tule esille kaikissa tilanteissa. Tuntui hassulta kuulla kaksi täysin erilaista kommenttia koiran luonteesta joitakin viikkoja sitten. Mieheni perheen mökillä ollessamme meille todettiin, että Lalli on sitten ihana koira, kun se on niin hirveän rauhallinen. Lapsiinkaan se ei reagoi sen kummemmin vaan antaa niiden taputella ja halailla itseään. Kyllähän se rauhallinen olikin, siellä. Muutama päivä myöhemmin olimme hakumetsässä ja ryhmäläisemme totesivat päitään pyöritellen Lallin olevan erittäin vilkas koira. Onko se kotonakin tuollainen, minulta kysyttiin. Lalli oli koko ajan valppaana ja reagoi kaikkeen ympärillään tapahtuvaan. Pitkäkestoista ilmaisuhaukkua on haastavaa rakentaa Lallille, koska se ei - ehkä vilkkautensakin takia - jaksa keskittyä haukkumiseen. Muutaman haukun sarjan jälkeen se alkaa vilkuilemaan ympärilleen. Ehkä Lallista olisi pitänyt tehdä rullakoira (eli koira, joka ilmaiseen maalimiehen löytymisen tuomalla ohjaajalleen kaulassaan riippuvan rullan). Minua mietityttää myös, miten ikinä tulen saamaan Lallin pysymään makuuasennossa BH:ssa vaadittavan ajan.

Terveystietoja

Lalli vuosi ja neljä kuukautta

Saimme Lallin viralliset nivelkuvat Kennelliitosta. Lonkat ovat C-C ja kyynärät 0-0. Päivän paino 25 kg. Mahdollinen nenäpunkki on ainakin oireiden häviämisestä päätellen jo menneen talven lumia. Hyvin menee, mutta menkööt :-)

Vahtivietistä

Operaatio "hissistä ulos tyylillä"

Lalli on kuin toinen koira päästessään mökkioloihin. Vahtimisvietti pulpahtaa yhtäkkiä esille. Mieheni siteerasi juuri minulle amerikkalaisilta rotusivuilta löytämäänsä buchikuvausta, jonka mukaan rodun edustajat ovat erittäin hyviä vahteja. Bucheille on kuitenkin tuon rotukuvauksen mukaan tyypillistä se, että ne eivät hauku turhasta. Miten se nyt menikään - "jos entlebuchi haukahtaa, voit olla varma, että jotain tai joku liikkuu lähistöllä". Ja koiran mahtipontinen ääni ei ole missään suhteessa sen pienehköön kokoon nähden. Kuvaus osui ainakin Lallimme kohdalla kuin hanska käteen. Me asumme vanhassa kerrostalossa, jossa seinät ovat kuin pahvia. Lalli ei kuitenkaan koskaan ole reagoinut talomme runsaisiin ääniin. Ei edes silloin, kun yläkerran naapurimme lähtee ulkoiluttamaan jackrusseliaan, joka pihisee ja kiljuu kuin viimeistä päivää aina lenkille päästessään. Mökille päästyään Lalli on kuitenkin kuin toinen koira. Kukaan, joka ei kuulu Lallin lauman ytimeen, ei pääse mökkitontille huomaamatta. Lalli haukkuu tulijat pystyyn mahtipontisella äänellään. Nyt viikonloppuna se meni niin pitkälle vahdin työssään, että juoksi muutamaan otteeseen syvälle naapurin tontille haukkumaan naapurin rouvalle. Ja ensimmäistä kertaa se ei reagoinut heti kutsuhuutoihini vaan jatkoi vain haukkumistaan. Kaiken kaikkiaan hieman kiusallinen tilanne. Olemme tähän asti antaneet Lallin jolkotella ulkona, vaikka olisimme itse olleet sisällä, koska se on pysytellyt mökin läheisyydessä. Enää emme voi niin tehdä. Nyt mietimmekin, miten Lallille saisi opetettua tontin rajat - varsinaista aitaa kun ei ole.

Väsynyt etsijä

Lalli reagoi ääntelyllä myös tavallisuudesta poikkeavissa kaupunkitilanteissa, ja etenkin miesten kohdalla. Ja etenkin, jos miehen ruumiinkieli on jotenkin poikkeavaa. Se ei välitä ohi kävelevistä miehistä niin kauan kuin he todella kävelevät ohi. Jos kuitenkin joku mies pysähtyy kohdallamme ja jää katselemaan meitä (tai Lalliahan ne nyt katselevat), saattaa Lalli alkaa murisemaan. Jos mies ei välitä murinasta vaan tulee vain tuijottaen lähemmäs, Lalli päästää ilmoille mahtihaukkunsa. Siinä vaiheessa viimeistään kaikki pysähtyvät. Naisiin Lalli ei ole ikinä reagoinut tuolla lailla. Ei myöskään miehiin, jotka lähestyvät sitä "oikealla" tavalla. Ihmisen kropan asennolla on suuri merkitys. Eteenpäin kumartavaa ja tuijottavaa vastaantulijaa Lalli ei päästä haukkumatta lähelle. Tuo eteenpäin, koiran päälle kumartuminen on aika yleinen ihmisen tekemä virhe. Pelastuskoiraryhmämme kouluttaja on huomauttanut minullekin siitä useamman kerran; minulla on paha tapa kutsua Lallia luokseni ja kumartua eteenpäin kehuakseni sitä sen lähestyessä minua. Koira kokee tuollaisen asennon helposti uhkaavaksi eikä ehkä tulekaan ihan perille asti. Parempi olisi, jos ihminen kyykistyisi.

"Juuso" oli kirjoittanut meille kommentin. Käymme aina silloin tällöin iltaisin Rajasaaressa juoksemassa ja uimassa. Jos haluatte tutustua hieman Maxia nuorempaan buchiin, niin voimme vaikka sopia treffit Rajasaareen.

Mikä koiraa vaivaa?

Onko normaalia, että lämmin ja hiostava keli vie koiran ruokahalun ja osan energiastakin? Lalli ei ryntää ruokakupille tapansa mukaan. Aamupalakin jäi kokonaan syömättä.

Frakki omasta takaa

Team Karvalalli virallisti itsensä kuunvaihteessa. Tapahtumaa juhlittiin epävirallisissa merkeissä useampaankiin otteeseen. Loppuillasta Lallikin sai osallistua juhlahumuun.

Nivelkuvat 2.6.2008

Meillä on hyviä uutisia. Kävimme tänään Etelä-Helsingin eläinlääkäriasemalla kuvauttamassa Lallin nivelet. Kyynär- ja lonkkanivelistä otettiin viralliset kuvat, jotka lähetettiin Kennelliittoon virallista arviota varten. Kyynärnivelet kuvattiin myös epävirallisesti edestäpäin, jotta näin saatavia sisätelojen kuvia voitaisiin verrata pari kuukautta sitten otettuihin kuviin. Sisätelan kunto ei välttämättä käy ilmi virallisista kyynärnivelkuvista, koska viralliset kuvat otetaan sivusta päin.

Alustava arvio Lallin lonkista on B-C tai C-C. Oikea kyynärnivel arvioitiin alustavasti 0:ksi (eli puhtaaksi) tai 1:ksi. Sen reunamat olivat Talvion mukaan todella hyvän ja rauhallisen näköiset. Vasemman kyynärnivelen alustava arvio on 1. Vasemman kyynärnivelen kuvassa näkyi hieman "röpelöisyyttä", mutta sekin oli lääkärin mukaan hämmästyttävän hyvän näköinen.

Kaikkein paras uutinen kävi kuitenkin ilmi edestäpäin otetuista epävirallisista kuvista; Lallin sisätelan kuluman tila on kohentunut huomattavasti siitä, mitä se oli kaksi kuukautta sitten! Huhtikuun lopussa otetuissa kuvissa näkyi vielä selvää röpelöisyyttä sisätelojen pinnoissa. Tänään otettujen kuvien mukaan sisätelojen pinnat ovat tasoittuneet huomattavasti. Jopa eläinlääkärimme oli hämmästynyt siitä, miten paljon sisätelojen tila on parantunut kahden kuukauden aikana. Hänen diagnoosinsa mukaan "osteokondroosimuutokset ovat selkeästi rauhoittuneet kyynärnivelissä". Tämä oli todella hyvä uutinen! Me kun olemme kuitenkin eläneet ihan normaalia elämää tähänkin asti, ja Lalli on kirmannut mökillä sydämensä pohjasta koko kevään. Olimme varautuneet päinvastaiseen diagnoosiin mennessämme eläinlääkärin vastaanotolle. Tänään meille määrättiin jatkohoidoksi "normaalia elämää".

Mistä nivelten tilan äkillinen kohentuminen voi johtua? Lääkkeistäkö? Lalli on syönyt Arthryliä/BioGlucominia helmikuusta alken saadakseen glukosamiinia nivelten rakennusaineeksi. Kevään aikana Lalli on myös saanut kahdeksan ruiskullista Cartrophenia (tarkastan aineen nimen pian). Ruoastako? Olemme vähitellen vähentäneet nappuloiden määrää ja siirtäneet ruoan pääpainon Barf-dieetin varaan (Bones and raw food eli luita ja raakaa ruokaa sekä vihanneksia). Lallin iästä? Voiko tuo olla vielä niin kasvavassa iässä, että se vaikuttaa jopa sisätelojen tilaan? Mene ja tiedä. Jatkamme nyt kuitenkin samaan malliin; vältämme asfaltilla kävelyä ja turhaa hillumista muiden koirien kanssa, ja pyrimme sen sijaan uimaan paljon sekä samoilemaan metsissä epätasaisissa maastoissa, jotta Lallin lihaskunto kohenisi entisestään.

Kuulimme myös, että Lallin siskon, Bellan, kyynärät ovat 0-0 ja lonkat A-A. Se on tosi hyvä uutinen tälle rodulle!

IPOR-rauniokisa

Hepeko järjesti IPOR-rauniokisan Herttoniemen raunioradalla sunnuntaina 25.5. Olin ensimmäistä kertaa mukana maalimiehenä. Kisan tuomari oli Itävallasta, ja mukana oli myös muutama latvialainen kilpapari. Yllättävän moni kilpailevista koirista oli sakemanni. Sakemannien lisäksi mukana oli yksi espanjanvesikoira, tolleri ja flatti. A-luokan kokeessa kaikki koirat läpäisivät kokeen raunio-osuuden, mutta B-luokassa ainoastaan yksi (olettaen, että ymmärsin säännöt oikein). B-luokassa moni koira vaikutti työskentelevän aikamatalahkolla motivaatiolla - meno oli minusta verkkaista.

Me maalimiehet saimme ryömiä jos jonkinlaisiin onkaloihin. Mitä pienempi olit, sitä kurjempiin paikkoihin jouduit piiloutumaan. Ensimmäinen piiloni oli ahdas likakaivoa muistuttava onkalo, johon piti ujuttautua jalat edellä ja jossa ei mahtunut liikkumaan kuin sivusuunnassa. Kaiken kukkuraksi tuomari peitti onkalon suuaukon vanhalla roskiksen raadolla. Mietin siinä maatessani, että jos nyt joku onneton käärme luikertelisi onkalooni, niin minä sekoaisin varmasti. Toinen piiloni oli vanhoista autonrenkaista koottu, 1,5, metriä korkea tuubi, jonka suuaukko peitettiin puulevyllä. Sekin oli niin sanottu umpipiilo. Tuubissa ei mahtunut seisomaan eikä istumaankaan, vaan siellä piti kyyhöttää nilkkojen ja varpaiden varassa. Ensimmäinen koira etsi ja etsi, ja minun jalkani puutuivat ja puutuivat, ja keskityin ainoastaan taistelemaan ahtaanpaikankammoani vastaan räpläämällä puhelintani. Lopulta koira löysi minut. Kukaan ei kuitenkaan tullut päästämään minua piilostani. Tajusin, että kyseessä olevassa B-luokassa maalimiesten on tarkoitus jäädä piiloihinsa, kunnes koira on löytänyt kaikki maalimiehet. Ajatus sai tuskanhien nousemaan ohimolleni.

Jouduin tuubiin toiseenkin otteeseen. Sillä kertaa pelästyin huomatessani, että oikea jalkani oli niin puutunut, että liikehermojen yhteys jalan varpaisiin oli hetkeksi poikki. Juuri kun luulin, että ahdistus saisi minut pomppaamaan piilostani kuin vietäriukon, kansi vedettiin syrjään ja sain nousta pystyyn. Kisa oli ohi.

Ahtaista piilopaikoista huolimatta kisajärjestelyihin osallistuminen oli kiva kokemus! Muiden toimintaa seuraamallakin oppii paljon. Kisan lopuksi tuomari näytti meille tavan, jolla koiran voi opettaa pysymään piilolla maalimiehen löydyttyä. Tätä varten hän sahasi neliskulmaisen reiän erään piilon seinään ja teki irronneesta palasta "ikkunanluukun". Sitten hän meni sisälle piiloon ja vuoroin vilautteli koiralle purulelua luukusta, vuoroin veti luukun härnäävästi kiinni. Koira haukkui minkä kerkesi ja yritti saada otteen lelusta. Lopulta tuomari luovutti lelun koiralle. Luukkuleikki sai koiran energiatason nousemaan ja se todella pysyi piilolla ohjaajaan saapumiseen asti.