Lalli oli lähellä jäädä auton yliajamaksi eilen. Olimme iltapäivälenkillä Helsingin Kampissa risteilevillä pikkuteillä, joilla autoilijat onneksi ajavat aika hiljaisella vauhdilla. Kuljimme tien vierustaa, kun Lalli yhtäkkiä näki jonkun tai jonkin pyyhältävän autotien yli. Se ryntäsi päätä pahkaa perään. Hihna oli huonosti kädessäni ja liukui sormieni läpi Lallin nykäistessä. Lalli juoksi autotien poikki ja törmäsi oikealta tulleeseen henkilöautoon. Auton etupuskuri osui Lallin oikeanpuoleiseen perslapaan - kuului vain "tömps". Lalli horjahti hieman törmäyksen voimasta mutta jatkoi vain juoksuaan "jutun" perään. Ihan kuin se ei olisi autoa huomannutkaan. Saatuaan "jutun" kiinni se keskittyi haistelemaan sitä. Juoksin paniikissa Lallin luokse. Se ei näyttänyt kuitenkaan olevan millänsäkään ja pyrki samantien jatkamaan matkaa. Seurasin aika tarkkaan sen liikkumista, enkä kyllä havainnut siinä mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Venyttelin oikeaa jalkaa sinne tänne ja painelin lihaksia joka puolelta eilen illalla ja tänä aamuna, mutta ei Lalli reagoinut siihenkään mitenkään. Tänään kävimme kulkemassa läheisessä metsässä ja Lalli kirmasi ihan tavalliseen tapaansa. Kuljimme myös tarkoituksella autojen lomassa, jotta näkisin arastaisiko Lalli niitä. Mitään sellaistakaan piirrettä en koirassa huomannut. En vienyt sitä sitten edes lääkärille. Ehkä me selvisimme säikähdyksellä.
Saavuimme eilen illalla joulunviettoon vanhempieni luokse maalle. Lalli pissasi ensi töikseen äitini hienoa lattiakukkaa vasten; "lori lori" kuului vain kun jätkä seisoi jalka ojossa kukan vieressä. Tuo meni kyllä osittain minun piikkiini, koska Lalli oli hetkeä aikaisemmin juonut ison kupillisen vettä, enkä ollut päästänyt sitä pissalle.
Eilinen ei ollut kovinkaan onnistunut päivä Team Karvalallille. Toivottavasti kehitys on noususuuntaista tästä eteenpäin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti