Nivelrikko (1.2.2008)

Lallilla todettiin perjantaina jonkinasteinen nivelrikko molempien etujalkojen kyynärnivelissä.

Erikoiseläinlääkäri Pauli Keränen katseli Lallin juoksua ja taivutteli sen koipia erilaisiin asentoihin. Liikkumisessa ja hermoradoissa ei ollut mitään vikaa, mutta Lallin etujalat olivat yhä jäykänoloiset lääkärin taivutellessa niitä ylöspäin. Lallin etujaloista ja lonkista otettiin siksi röntgenkuvat. Kuvista näkyi, että Lallilla on molemmissa etujaloissa mahdollinen OD tai Proc. coronoideus -fragmentaatio. Röntgenkuvien perusteella Lallille varattiin aika atroskopiaan (tähystykseen) helmikuun 29. päiväksi diagnoosin tarkentamiseksi ja vaivan hoitamiseksi. Siihen asti Lallin pitää syödä Rimadyl-tulehduskipulääkettä (50mg) yksi tabletti kaksi kertaa päivässä 10 päivän ajan, minkä jälkeen 1 tabletti päivässä. Rimadylin lisäksi Lallille määrättiin yksi pussi Arthylia päivässä nivelruston hoitoon. Lalli saa liikkua rajoitetusti ja pehmeällä alustalla. Turhia spurtteja ja riehumista muiden koirien kanssa tulee välttää.

Lallin lonkat näyttivät kuvien perusteella C-lonkilta.

Se, kuinka pahasta ongelmasta nivelten suhteen on kyse, riippuu kuulemma siitä, onko nivelrikon aiheuttaja kyynärnivelten ylä- vai alaosassa. Jos aiheuttaja on nivelen yläosassa, on kyse hieman pienemmästä ongelmasta kuin jos aiheuttaja on nivelten alaosassa. Tällaisissa tapauksissa tähystysleikkauksesta on kuulemma koiralle sitä suurempi hyöty mitä nuoremmalla iällä se tehdään. Tähystyksen jälkeen koiran on mentävä fysioterapiaan - en tiedä, kuinka pitkäksi aikaa. Lääkärikäynnillä tuli niin paljon asiaa yhdellä kertaa, että osa tiedosta meni ohi korvien, eikä me oikein osattu esittää kaikkia kysymyksiämme heti siinä. Tapiolan koiravakuutus korvaa hoidon tällaisissa tapauksissa ainoastaan silloin, jos koiran molemmat vanhemmat on kuvattu (lonkka- ja kyynärnivelet) ja kuvien tulokset ovat olleet puhtaat.

Nyt olemme sulatelleet perjantain uutista viikonlopun yli ja alkushokki alkaa hellittää. Lalli on ihan oma pirtsakka itsensä. Luin netistä ja kuulin tuttaviltani, että ontuminen ja jäykkyys ovat yleisiä nivelrikkopotilailla. Lallilla ei ole esiintynyt ontumista muuten kuin kerran uuden vuoden tienoilla, jolloin olimme käyneet hillumassa muiden koirien kanssa koirasaaressa. Toivon siksi kovasti, että Lallilla ei ole ollut kovia kipuja. Elämä täytyy nyt sovittaa vielä tähän astista enemmän Lallin mukaan; käytämme hissiä, teemme lyhyempiä lenkkejä, emme hillu muiden koirien kanssa, vedämme pillereitä ja jätämme palveluskoiratoiminnan. Riippuen tilanteen kehittymisestä saatamme jatkossa treenata tottista. Lallin ekstraenergia pitää kuitenkin kanavoida johonkin, joten yritämme varmaan pelata Lallin hajuaistin kanssa. Se vie hyvin energiaa. Ja toivomme tietysti, että ensidiagnoosi on pahempi kuin itse vaiva.