Lalli on päässyt maistamaan mökkielämää vanhempieni kanssa jo kahteen otteeseen tänä keväänä. Ja tuntuu se maistuvan. Lallista tulee mökillä esille aivan uusia, "koiramaisia" piirteitä. Se on esimerkiksi kova piilottamaan luitaan. Se hautaa luunsa maahan ja noutaa ne hetkeä myöhemmin viedäkseen ne taas uuteen piiloon. Piilokuopat Lalli peittää nenällään, minkä takia sen kirsu nyt loistaakin punaisen eri väreissä niissä kohdin, joissa nahka on mennyt rikki.
Meillä asuu mökkinaapurissamme kahdeksanvuotias Suomen lapinkoira narttu, Säde. Vielä viime kesänä Säde hallitsi sekä omaansa että Lallin tonttia - Säde vei ja Lalli vikisi. Säde kävi esimerkiksi säännöllisesti varastamassa Lallin luut ja kiikutti ne omalle reviirilleen. Saman tempun se oli kuulemma tehnyt tänäkin keväänä. Mutta viime mökkikäynnillä Lalli oli ensimmäistä kertaa kipaissut naapurin puolelle ja palannut sieltä Säteen luu suussaan. Se oli näköjän hyväksikäyttänyt Säteen kaupunkilomaa. Koirilla saattaa olla pieni arvovaltataistelu luvassa tänä kesänä.
Lalli on myös kova kaivamaan kuoppia. Riittää, kun äitini iskee lapion maahan kaivaaksen kuopan uudelle pensaalleen, kun Lalli jo ryntää paikalle ja aloittaa kuumeisen kaivamisen. Se ei vain kuulemma tajua lopettaa kaivamista ajallaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti