Operaatio "hissistä ulos tyylillä"Lalli on kuin toinen koira päästessään mökkioloihin. Vahtimisvietti pulpahtaa yhtäkkiä esille. Mieheni siteerasi juuri minulle amerikkalaisilta rotusivuilta löytämäänsä buchikuvausta, jonka mukaan rodun edustajat ovat erittäin hyviä vahteja. Bucheille on kuitenkin tuon rotukuvauksen mukaan tyypillistä se, että ne eivät hauku turhasta. Miten se nyt menikään - "jos entlebuchi haukahtaa, voit olla varma, että jotain tai joku liikkuu lähistöllä". Ja koiran mahtipontinen ääni ei ole missään suhteessa sen pienehköön kokoon nähden. Kuvaus osui ainakin Lallimme kohdalla kuin hanska käteen. Me asumme vanhassa kerrostalossa, jossa seinät ovat kuin pahvia. Lalli ei kuitenkaan koskaan ole reagoinut talomme runsaisiin ääniin. Ei edes silloin, kun yläkerran naapurimme lähtee ulkoiluttamaan jackrusseliaan, joka pihisee ja kiljuu kuin viimeistä päivää aina lenkille päästessään. Mökille päästyään Lalli on kuitenkin kuin toinen koira. Kukaan, joka ei kuulu Lallin lauman ytimeen, ei pääse mökkitontille huomaamatta. Lalli haukkuu tulijat pystyyn mahtipontisella äänellään. Nyt viikonloppuna se meni niin pitkälle vahdin työssään, että juoksi muutamaan otteeseen syvälle naapurin tontille haukkumaan naapurin rouvalle. Ja ensimmäistä kertaa se ei reagoinut heti kutsuhuutoihini vaan jatkoi vain haukkumistaan. Kaiken kaikkiaan hieman kiusallinen tilanne. Olemme tähän asti antaneet Lallin jolkotella ulkona, vaikka olisimme itse olleet sisällä, koska se on pysytellyt mökin läheisyydessä. Enää emme voi niin tehdä. Nyt mietimmekin, miten Lallille saisi opetettua tontin rajat - varsinaista aitaa kun ei ole.
Väsynyt etsijä
Lalli reagoi ääntelyllä myös tavallisuudesta poikkeavissa kaupunkitilanteissa, ja etenkin miesten kohdalla. Ja etenkin, jos miehen ruumiinkieli on jotenkin poikkeavaa. Se ei välitä ohi kävelevistä miehistä niin kauan kuin he todella kävelevät ohi. Jos kuitenkin joku mies pysähtyy kohdallamme ja jää katselemaan meitä (tai Lalliahan ne nyt katselevat), saattaa Lalli alkaa murisemaan. Jos mies ei välitä murinasta vaan tulee vain tuijottaen lähemmäs, Lalli päästää ilmoille mahtihaukkunsa. Siinä vaiheessa viimeistään kaikki pysähtyvät. Naisiin Lalli ei ole ikinä reagoinut tuolla lailla. Ei myöskään miehiin, jotka lähestyvät sitä "oikealla" tavalla. Ihmisen kropan asennolla on suuri merkitys. Eteenpäin kumartavaa ja tuijottavaa vastaantulijaa Lalli ei päästä haukkumatta lähelle. Tuo eteenpäin, koiran päälle kumartuminen on aika yleinen ihmisen tekemä virhe. Pelastuskoiraryhmämme kouluttaja on huomauttanut minullekin siitä useamman kerran; minulla on paha tapa kutsua Lallia luokseni ja kumartua eteenpäin kehuakseni sitä sen lähestyessä minua. Koira kokee tuollaisen asennon helposti uhkaavaksi eikä ehkä tulekaan ihan perille asti. Parempi olisi, jos ihminen kyykistyisi.
"Juuso" oli kirjoittanut meille kommentin. Käymme aina silloin tällöin iltaisin Rajasaaressa juoksemassa ja uimassa. Jos haluatte tutustua hieman Maxia nuorempaan buchiin, niin voimme vaikka sopia treffit Rajasaareen.
