Lenkillä Viikissä (Lalli 2 v. 2 kk)
Mökkikausi alkoi ja kameramme löytyi tuvan lipaston laatikosta. Siellä se oli maannut lähes vuoden päivät. Tiimillämme on takana hyvä vuosi; viimeisestä eläinlääkärikäynnistämme on kulunut kohta vuosi, Lalli on kehittynyt tottiksessa (ja ohjaaja siinä sivussa) ja metsähakutreenitkin jatkuivat huhtikuussa. Metsähaun alkamisen myötä törmäsimme erääseen uuteen ominaisuuteen Lallissamme - sen kuolan eritys on aika runsasta. Lalli on haukkuva koira, mikä tarkoittaa sitä, että se ilmaiseen löytämänsä maalimiehen haukkumalla. Voi sitä kuolan määrää, joka lentää suusta, kun Lalli ottaa asennon ja päästää haukkunsa valloilleen. Puhuin asiasta eläinlääkärin kanssa, mutta hän ei osannut ottaa kantaa siihen, onko kuolan äkillinen lisääntyminen normaalia, vai voiko taustalla olla jokin tulehdus tms. Lalli söi nimittäin antibioottikuurin korvatulehdukseen pari viikkoa sitten, ja kuurin loputtua kuolan määräkin väheni hetkeksi. Nyt se alkaa palautua ennalleen kevään "lukemiin". Ei Lalli muuten kuolaa, mutta haukkuessaan kiivaasti voi kuolaa lentää samaan tapaan kun myrkkykäärmeiden myrkkyä luontodokumenteissa. Maalimiestä käy sääliksi.
Metsähakutreeneissä
Tottiksemme on alkanut sujumaan paremmin. Ohjaajan huonoudestahan se kehitys on ollut kiinni. Seurausliike on ollut meidän murheenkryynimme jo pitkään, mutta viime viikon tottistreeneissä eräs kouluttaja antoi meille kullanarvoisen vinkin - hän kehotti meitä harjoittelemaan käännöksiä niin, että minä käytännössä pyörin paikallani ensin oikealle ja sitten vasemmalle, ja Lalli siinä sivussa. Lalli näytti innostuvan liikkeestä! Kontakti parani ihan silmissä ja vaikutus ulottui myös perusseuraamiseen. Toisen kullanarvoisen vinkin sain kaveriltani, jolla on minua pidempi kokemus koirankouluttamisesta. Hän kehotti kokeilemaan välillä lelulla palkkaamista namien sijaan. Pidän lelua nyt vasemman lonkkani kohdalla sellaisessa kohdassa, että Lalli sitä seuratessaan kävelee minuun nähden oikeassa paikassa. Sitten vapautan Lallin käskyn alta ja anna lelun tipahtaa sen suuhun. En heitä lelua eteenpäin, koska silloin Lalli alkaa edistämään seurausliikkeessä. Näitä konsteja tulisi tietysti vaihdella usein ja uusia konsteja tulisi keksiä, jotta tempo pysyisi yllä. Kuluneen vuoden aikana olen ilmeisesti saanut seuraamisen vaikuttamaan Lallin silmissä harvinaisen tylsältä liikkeeltä. Onneksi on mahdollisuus harjoitella muiden ihmisten valvovien silmien alla ja saada palautetta tekemisistään. Meillä olisi BH-koe (käyttäytymiskoe) tähtäimessä loppusyksystä tai alkuvuodesta 2010.
Kuolaamisen ohella olen pannut Lallissa merkille erään toisenkin uuden piirteen - vilkkauden. Vilkkaus ei kuitenkaan tule esille kaikissa tilanteissa. Tuntui hassulta kuulla kaksi täysin erilaista kommenttia koiran luonteesta joitakin viikkoja sitten. Mieheni perheen mökillä ollessamme meille todettiin, että Lalli on sitten ihana koira, kun se on niin hirveän rauhallinen. Lapsiinkaan se ei reagoi sen kummemmin vaan antaa niiden taputella ja halailla itseään. Kyllähän se rauhallinen olikin, siellä. Muutama päivä myöhemmin olimme hakumetsässä ja ryhmäläisemme totesivat päitään pyöritellen Lallin olevan erittäin vilkas koira. Onko se kotonakin tuollainen, minulta kysyttiin. Lalli oli koko ajan valppaana ja reagoi kaikkeen ympärillään tapahtuvaan. Pitkäkestoista ilmaisuhaukkua on haastavaa rakentaa Lallille, koska se ei - ehkä vilkkautensakin takia - jaksa keskittyä haukkumiseen. Muutaman haukun sarjan jälkeen se alkaa vilkuilemaan ympärilleen. Ehkä Lallista olisi pitänyt tehdä rullakoira (eli koira, joka ilmaiseen maalimiehen löytymisen tuomalla ohjaajalleen kaulassaan riippuvan rullan). Minua mietityttää myös, miten ikinä tulen saamaan Lallin pysymään makuuasennossa BH:ssa vaadittavan ajan.
